“Pitäisikö meidän olla huolissamme vääristä ilmiantajaraporteista?”

Dejan Jasnič (kirjoitettu englanniksi, konekäännös)

"Pitäisikö meidän olla huolissamme vääristä ilmiantajaraporteista?"

Saamme usein kysymyksiä vääristä ilmiantoraporteista. Tässä blogikirjoituksessa keskustelemme siitä, ovatko nämä pelot perusteltuja.

Organisaatiot odottavat usein ilmoitusten, myös väärinkäytösten, lisääntyvän, kun ne ottavat käyttöön ilmiantokanavia. Tämä ennakointi on yleistä, kun tällaisia raportointikanavia avataan.

Näin ollen ne epäilevät, pystyvätkö ne käsittelemään ne kaikki ja miten tämä vaikuttaa niiden päivittäiseen toimintaan.

Käytännössä tällaiset huolenaiheet eivät ole osoittautuneet perustelluiksi.

Saako yrityksesi perusteettomia tai vääriä ilmiantoraportteja?

Lyhyt vastaus? Luultavasti ei. Pilliin puhaltaminen ei ole koskaan helppoa, vaikka raportointikanavat ja suojelumenettelyt olisivatkin käytössä.

Väärillä ilmoituksilla, olivatpa ne nimettömiä tai ei, on yleensä enemmän kielteisiä seurauksia kuin mahdollisia hyötyjä.

Samoin kuin väärien poliisiraporttien tekeminen, myös nimettömät ilmiannot johtavat usein kielteisiin seurauksiin.

Ilmiantajalla on riskejä ilmiantajan kannalta

Ilmiantajiin liittyvä stressi ja joissakin tapauksissa myös julkinen paljastuminen vaativat myös valtavan psykologisen ja fyysisen veron. Kaikki tämä pahenee entisestään yhteiskunnissa, joissa ilmiantajiin suhtaudutaan yleensä (historiallisista tai muista syistä johtuen) kielteisesti pahansuovan ilmiannon muotona. He saavat yleensä vain jonkinlaista henkilökohtaista tyydytystä “oikean asian tekemisestä”, vaikka heidän henkilökohtaiset riskinsä ovat valtavat. Tältä osin he voivat joutua vastatoimien kohteeksi (mukaan lukien työpaikan menettäminen) ja heistä voi tulla yleisesti ottaen työllistymiskelvottomia kyseisellä alalla tai jopa laajemminkin.

Ilmoitukset ilmiantajista ovat yleisesti ottaen harvinaisia joka tapauksessa

Tutkimus osoittaa, että jopa EU:n ilmiantodirektiivin hyväksymisen jälkeen väärinkäytöksistä on tehty suhteellisen vähän ilmoituksia. Fachhochschule Graubündenin ja EQS Groupin tekemässä tutkimuksessa tuotiin esiin näiden maiden välisiä raportointieroja. Vuonna 2020 yli 50 prosenttia ranskalaisista, brittiläisistä ja sveitsiläisistä yrityksistä ei saanut raportteja, kun taas saksalaisten yritysten osuus oli 40 prosenttia pienempi.[1] Yritykset saivat keskimäärin 34 ilmoitusta tarkkailujakson aikana, mutta saatujen ilmoitusten määrä korreloi voimakkaasti yrityksen työntekijöiden määrän kanssa. Pk-yritykset saivat keskimäärin 6 raporttia, kun taas yli 250 työntekijää työllistävät yritykset saivat keskimäärin 46 raporttia. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että vain puolet saaduista raporteista katsottiin merkityksellisiksi ja asiallisiksi sääntöjen noudattamiseen liittyvien kysymysten osalta. Väärinkäytösten osuus oli maasta riippuen 5-10 prosenttia.

 

Navex Globalin “Regional Whistleblowing Hotline Benchmark Report 2021” tarjoaa mediaaniarvoja, jotta voidaan eliminoida poikkeamien vaikutus. Tämä lähestymistapa takaa tarkemmat raportointitiedot.[2] Mainitun raportin mukaan raporttien mediaanimäärä Euroopassa oli 5 raporttia 1000 työntekijää kohti ja Pohjois-Amerikassa 15 raporttia 1000 työntekijää kohti. Noin 60 prosenttia raporteista koskee henkilöstöhallintoa, monimuotoisuutta ja työpaikan kunnioittamista, kun taas liiketoiminnan eheyteen liittyvien kysymysten osuus on noin 25 prosenttia. Yritysomaisuuden väärinkäyttö ja kavallus muodostavat alle 10 prosenttia raportoiduista ongelmista.


Edellä mainitussa Navex Globalin raportissa otetaan kuitenkin huomioon vain ne organisaatiot, jotka saivat vähintään 10 raporttia vuonna 2020. Tietoja siitä, kuinka moni organisaatio, jolla on ilmiantokanava, sai alle 10 ilmoitusta tai jopa 0 ilmoitusta, ei toimiteta. 

Pitäisikö yrityksesi olla huolissaan vääristä ilmiantovaatimuksista?

Pelko siitä, että ilmoitukset hukkuvat, kun ilmiantokanava on avattu, on aiheeton. Tällainen on myös kokemukseni ilmiantokanavien perustamisesta useille organisaatioille. Yksikään niistä ei kokenut pelättyä ilmoitustulvaa, saati sitten väärinkäytöksiä. Ilmiantajia on pikemminkin jatkuvasti ja johdonmukaisesti edistettävä ja suojeltava, jotta edellä kuvattu tasapaino ilmiantajan kustannusten ja hyötyjen välillä säilyy. “

Viitatut lähteet:

[1] Prof. Dr. Christian Hauser, Jeanine Bretti-Rainalter, Helene Blumer: Whistleblowing Report 2021; FH Graubünden Verlag, Chur 2021; www.fhgr.ch/whistleblowingreport.

[2] Carrie Penman, Ian Painter, Andrew Burt: Navex Global Inc., 2021.

Jaa tämä:

PYYNTÖASIAKIRJA